Hiihtoseura ja Lieksa

Sotien jälkeen Pielisjärvellä hiihto oli talvisin jokapäiväinen liikkumistapa, jota jokaisen piti harjoittaa. Syrjäseudulla kauppa- ja työmatkat tehtiin suksipelissä. Samoin koululaiset suorittivat vielä 1960-luvulla koulumatkansa hiihtäen. Elämäntapahtuma oli hiihdosta riippuvainen ja sitä harrastivat kaikki. Pitivät siitä tai eivät.

Merkittävimmät hiihdot Lieksa-Pielisjärvellä olivat eri ammattialojen järjestämät kilpailut. Pankakosken tehtaan talvikisat oli tunnettu kilpailutapahtuma ennen sota-aikaa. Tasollisesti kovimmiksi hiihdoiksi kohosivat metsäalan hiihdot - tukkilaiskisat. Ne olivat tunnetuin hiihtotapahtuma paikkakunnalla 1940-luvun puolivälin jälkeen. Valtaosa Pielisjärven hiihtäjistä olikin metsäyhtiöiden palveluksessa.

1960-luvun alussa hiihtourheilussa tuli esiin uusi tekijä rajakunnissa. Rajavartiolaitoksen imagon nostoajattelussa nähtiin urheilu erinomaisena pr-keinona. Henkilökuntaa rohkaistiin ottamaan osaa seura- ja kilpailutoimintaan. Tarkoituksena oli lähentää rajaseudun kylissä paikallisia asukkaita ja rajavartioston henkilökuntaa. Rajavartioston hiihtovoiman ollessa korkeimmillaan Lieksa-Pielisjärvellä hiihdettiin maakuntaviestissä täysin rajamiesjoukkuein. Samanlainen tilanne oli myöskin muissa rajakunnissa, Ilomantsissa, Värtsilässä ja Tohmajärvellä.

Kun rajavartioston hiihtovoima laantui ja koneisto ei tuottanut enää uusia hiihtäjiä, havahduttiin Lieksassa hiihtäjäpulaan. Nuorisotoiminta oli hiihtomahdin aikana jäänyt vähäiseksi, koska oletettiin rajavartioston hiihtomyllyn jatkuvasti tuottavan uusia hiihtäjiä. Oli pakko ryhtyä kouluttamaan hiihtäjiä.

Alkoi tehostetun nuorisotoiminnan ja hiihtokoulujen aika. Arvioitaessa hiihdon merkitystä, pitää tarkastella seuratyön osuutta. Lieksa-Pielisjärvihän oli aikoinaan tunnettu urheiluseurojen runsaudesta. Täällä oli paljon pieniä kyläseuroja. Ne olivat hajallaan laajan pitäjän alueella. Hyvin usein kylän opettaja oli seuran vetäjä. Kun koulua ei kesäisin ollut, oli urheilutoiminta hiljaista. Talvella seuratoiminta oli vilkasta. Tällöin hiihdettiin, koska se oli ainoa talviurheilumuoto, jota syrjäseudulla voitiin harjoittaa. Tämä kehitti hiihtäjiä, jotka jatkoivat kilpailemista koulusta päästyään. Koulun ja urheiluseurojen yhteistyö tuotti tällöin urheilijoita, joista Lieksa-Pielisjärven hiihtovoima koostui. 1-2 maakunnallisen tason urheilijaa oli tyypillinen seuran urheilijataso. Seuran nimeä ei paljon pitäjän ulkopuolella tunnettu.

1960-luvulla haluttiin paikkakunnan näkyvyyttä tuoda esiin urheilun kautta. Taustalla olivat urheilutoiminnassa mukana olleet liikemiehet. Samalla huomattiin, että yleisseurojen aika alkoi olla auttamattomasti ohi. Tehtäväjakoa oli pakko rajoittaa. Lajien keskitys yhden tai korkeintaan muutaman urheilumuodon harjoittamiseen helpotti seuran taloudellisia ja urheilullisia vaatimuksia. Tällaiseen keskittymiseen oli pakko mennä Lieksassa. Usein erikoistuminen tapahtui luonnollista tietä. Hakeuduttiin sen seuran riveihin, missä lajin harrastus oli vahvimmillaan tai sen toiminnassa oli imua.

Keskittämisen tarkoitus oli luoda Lieksa-Pielisjärvelle mahdollisimman kilpailukykyinen hiihtoseura, jonka pääpaino oli tulosurheilussa. Seuran piti näkyä positiivisesti ulospäin. Tarkoitus ei ollut urheilun tärkeimpien energiavirtojen, pienten kyläseurojen, tukahduttaminen. Näitä perusyksiköitä tarvittiin eri puolilla laajaa Lieksaa löytämään uusia urheilullisia lupauksia, kasvattamaan ja kouluttamaan heitä mahdollisimman pitkälle.

Hiihto luonnollisena lajina oli monen seuran ohjelmassa. Kun yhteiskunnallinen kehitys autioitti maaseutukylät, kyläseurat yksi toisensa jälkeen lopettivat toimintansa. Hiihdon erikoisseuran oli laajennettava toimintaansa ja otettava huostaansa hiihtäjiä entisten kyläseurojen alueilta. "Seurojen seura" - ajatuksesta piti luopua. Harvenevilta maaseutukyliltä etsittiin kylävetäjiä, jotka toimisivat seuran ja kylän välillä yhdyshenkilöinä ja pyrkisivät seuran tuella järjestämään alueellaan urheilutoimintaa. Pääseuralle operointi maaseudulla on kallista työtä ja tämä sektori työllisti käynnistyessään seuraa melkoisesti. 1980-luvulta lähtien seura onkin melko suvereenisesti hallinnut hiihtomarkkinoita Lieksassa, koska muita kilpahiihtotoimintaa ylläpitäviä seuroja kaupungissa ei ole.

Suurimpana ongelmana koko seuran toiminta-ajan on ollut epävarma taloudellinen tilanne. Vailla vakituista tulolähdettä toimintaan tarvittavat varat on jouduttu keräämään murusina eri paikoista. Toiminta piti mitoittaa tulojen mukaan. Välistä on ollut vaikeita vuosia ja toimintaa vähän. Tämä on heijastunut edustushiihtäjien seuravaihtoina ja liikehtimisinä toisiin seuroihin. Vastaavaa liikettä toisinpäin on ollut taloudellisesti hyvinä vuosina.

Seuratyössä rahan hankkiminen on noussut tärkeäksi ja liikelaitostuminen asettaa seurajohdolle yhä enenevässä määrin yritys- ja talouskoulutuksen vaatimuksia. Kunnallinen urheilutoiminta näyttää tulleen tiensä päähän, jossa virkamiesmäisyys on sivuuttanut urheilupaikoilla tapahtuvan toiminnan. Aika näyttää, mikä on urheiluseurojen rooli tulevaisuudessa? Ovatko ne edelleen aatteellisesti toimivia yhdistyksiä vai suuntautuuko osa toiminnasta muualle? Painetta näyttäisi olevan enenevässä määrin liikuntapaikkojen rakentamisessa, hoidossa ja ylläpidossa. 1990-luvun viimeisen vuosikymmenen aikana on Lieksan Hiihtoseura vakiinnuttanut asemansa tuloksiltaan Pohjois-Karjalan parhaana hiihtourheiluseurana, ollen kahtena viime hiihtokautena Suomen paras. Tästä ovat osoituksena seuran urheilijoiden arvokisamitalit. Seura on vakiinnuttanut asemansa vastuullisten urheilukilpailujen järjestäjänä. Viimeisen vuosikymmenen aikana on joka talvi ollut joku SM-tasoinen hiihtotapahtuma Timitrassa. Kirkkaimpina ovat olleet hiihdon Suomen mestaruuskilpailut yleisissä sarjoissa.

1990-luvun viimeisen vuosikymmenen aikana on Lieksan Hiihtoseura vakiinnuttanut asemansa tuloksiltaan Pohjois-Karjalan parhaana hiihtourheiluseurana, ollen kahtena viime kautena Suomen paras. Tästä osoituksena seuran urheilijoiden arvokisamitalit. Seura on vakiinnuttanut asemansta vastuullisten urheilukilpailujen järjestäjänä. Viimeisen vuosikymmenen aikana on joka talvi ollut joku SM-tasoinen hiihtotapahtuma Timitrassa. Kirkkaimpina ovat olleet hiihdon Suomen mestaruuskilpailut yleisissä sarjoissa.