Mitalisadetta, vastuuta ja kunnianosoituksia

Hiihtoliitto valitsi Sinettiseuraksi

Hiihtoseurasta tuli Sinettiseura vuonna 1993. Se on arvokkain tunnus, jonka lajiliitot myöntävät arvonannosta laadukasta nuorisotoimintaa tehneelle seuralle. Se on hiihtoväen sertifikaatti, jota voi käyttää markkinoinnissa ja ulkopuolisen asiantuntijan takeena hyvin tehdystä työstä. Sinettiin kuuluu seuranta, jonka Hiihtoliitto tekee. Lisäksi siihen liittyy taloudellista tukea mm. ohjaajakoulutuksessa. Sinetin luovuttivat Hiihtoliiton puheenjohtaja Eino Petäjäniemi, liittovaltuuston puheenjohtaja Alpo Peltola ja nuorisokouluttaja Reijo Jylhä. Kaupungin puolesta paikalla oli virkamiesjohtoa sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Seppo Pyykkö. Hiihtoseura valittiin uudelleen 12 sinettiseuran joukkoon vuonna 2000. Lähimmät sinettiseurat löytyvät Ilomantsista ja Kuhmosta. Lyhyesti esitettynä Lieksan Hiihtoseuran toimintamalli vuodelta 1993, joka oli perusteena Sinettiseuratunnuksen myöntämiselle.

Seurassa on johtokunnan lisäksi viisi jaostoa, joista hiihto, mäki ja yhdistetty sekä ampumahiihto ovat kilpailutoimintaa ylläpitäviä jaostoja. Naisjaosto ja raittius- ja kuntourheilujaosto ovat toimintaa eri tavoin tukevia jaostoja. Seuran sisäisellä ja ulkopuolisella koulutuksella pyritään pitämään ohjauksen ja opettamisen taso mahdollisimman korkealla. Samalla ohjaajien motivaatio pysyy hyvänä. Nuoriso toiminta on ollut seuran yksi painopistealueista jo kolmen vuoden ajan. Tuloksena tästä on hyvä menestys hopeasompaikäisten SM-tason kilpailuissa kaikissa seuran lajeissa.

Valmennus-, koulutus- ja nuoriso valiokunta vastaa seuran valmennustoiminnasta. Seura on kouluttanut valmentajia niin paljon, että kaikille halukkaille voidaan järjestää henkilökohtainen valmentaja. Hiihtoseura järjestää leirejä 4-5 vuosittain. Lisäksi seuran urheilijat osallistuvat piirin ja liiton järjestämille leireille, jos menestys on ollut niin hyvä, että ovat niihin päässeet Hopeasompaikäisille ja sitä vanhemmille järjestetään leirityksen lisäksi yhteisharjoituksia kaksi kertaa viikossa. Näiden lisäksi urheilijoilla on mahdollisuus käydä seuran kuntosalivuoroilla salitreeneissä kahdesti viikossa.

Hiihtokouluissa on monenlaista touhuamista liikunnan parissa ympäri vuoden. Lasten ikäraja on ollut 6-12 vuotta, jota voidaan joustaa tarpeen mukaan. Hiihtokoulussa kävijämäärä oli viime talvena 64 minkä uskotaan edelleen nousevan, koska tulijoita on edelleen. Hiihtokoulu jakaantuu neljään ryhmään. alle 8 vuotta, alle 10 vuotta ja alle 12 vuotta ja vanhemmat. Hiihtokoulu kokoontuu kerran viikossa. Kesäaikana osa hiihtokoululaisista osallistuu muiden seurojen harjoituksiin mm. yleisurheilussa ja eri palloilulajeissa. Ohjaajina toimivat ohjaajaklubin nuoret koulutetut ohjaajat. Ohjaajat on jaettu siten, että vähintään kaksi ohjaajaa on ryhmää kohti. Hiihtokoulu on maksullinen ja maksu kattaa ohjauksen ja opetuksen sekä uimahalliliput ja mehut harjoituksien jälkeen. Nuori Suomi-periaatteen mukaan kasvatuksellisuus on myös ohjelmassa.

Ohjaajaklubiin kuuluu nuoria ohjaajia, jotka vastaavat hiihtokoulun pitämisestä. He ovat nuoria aktiivihiihtäjiä tai kilpailemisen jättäneitä ainakin toistaiseksi tai vain muuten ohjaamisesta kiinnostuneita. Tällä hetkellä klubiin kuuluu yhdeksän ohjaajaa, joista kaksi toimii mäkikoulun puolella. Klubi kokoontuu kerran kuukaudessa tai tarvittaessa. Tilaisuudet ovat yleensä uusien ohjelmien tekoa tai koulutusta, mutta muunkin takia voidaan kokoontua. Ohjaustyön lisäksi klubi pitää ainakin yhdet sarjahiihdot tai jonkin liikelaitoksen hiihtokilpailut kokemuksen saamiseksi kilpailujen pitämisestä. Lisäksi ohjaajat tekevät pieniä talkoita toimintansa tukemiseen ja koulutukseen. Ohjaajat saavat hiihtokoulun osanottomaksuista kulujen ylijäävän osuuden käyttöönsä (jaetaan esim. stipendeinä). Kukin ohjaajista on vuorollaan klubin vetäjänä.

Runsaat kymmenen ohjaajaa ja valmentajaa pitää harjoituksia hopeasompaikäisille kaksi kertaa viikossa. Nämä ohjaajat ja valmentajat ovat iältään vanhempia ja kokeneempia kuin hiihtokoulujen vetäjät. Hopeasompakoulun harjoittelu tähtää toiminnassaan kilpailullisiin tavoitteisiin. Ne, jotka eivät jatka hopeasommasta eteenpäin, voivat tulla ohjaajiksi tai toimitsijoiksi kilpailuihin. Monet ovat niin tehneetkin. Hopeasompakoululaiset osallistuvat kesäaikaan muiden seurojen harjoituksiin eri lajeissa kuten suunnistus, yleisurheilu ja jalkapallo.

Mäkikoulu kokoontuu keskiviikkoisin ja ohjaajina toimivat aikuiset vetäjät sekä aivan nuorimmilla klubin nuoret ohjaajat. Mäkiharjoitukset pidetään useita kertoja viikossa pidemmälle päässeille mäkipojille. Mäkikoululaiset voivat osallistua myös hiihto- ja hopeasompakoulun harjoituksiin.

Seuran entiset aktiivihiihtäjät opastavat hiihto välineiden hankinnassa ja valinnassa sekä huolto tehtävissä kilpailuissa. Myös osa lasten vanhemmista on mukana huolto tehtävissä. Seura on hankkinut jonkin verran välineitä; mm. mäkisuksia, ampumahiihdon aseita, sykemittareita yms. madaltaakseen kynnystä lajin aloittamiselle ja harrastamiselle. Viime syksynä pidettiin mm. varusteiden vaihto- ja myyntipäivä, joka osoittautui tarpeelliseksi. Myös tänä syksynä järjestetään vastaava päivä. Seura avustaa varustehankintoja varojensa puitteissa. Lisäksi seura on neuvotellut tietyn alennuksen urheilu välineistä paikallisessa urheiluliikkeessä.

Seura on kouluttanut A-, B- ja C-tason valmentajia, mm. v. 1992 koulutettiin 10 uutta 0- valmentajaa. Kaikki seuran kouluttajat ovat saaneet ainakin seuraohjaajan tai C-valmentajakoulutuksen. Lisäksi on järjestetty erilaisia jatkokoulutustilaisuuksia joko sisäisenä tai ulkopuolisten kouluttajien pitäminä. Viimeisin kurssi pidettiin keväällä, jolloin aiheena olivat tyypillisimmät urheiluvammat ja niiden ehkäisy sekä lihashuolto. Seuralla on myös sisäistä koulutusta ohjaukseen, valmennukseen ja voiteluun liittyvissä asioissa.

Hiihtomaa on erinomainen hiihdon oppimispaikka ja siellä lapset viihtyvät. Lieksan Hiihtoseura on yhdessä Lieksan kaupungin kanssa rakentanut hiihtomaita paikkakunnalle, mm. hiihtokeskukseen ja koulujen läheisyyteen. Osa niistä on pysyviä ja osa lumesta tehtyjä.

Seuran toiminnan tukipilari on runsas talkootoiminta. Ilman sitä emme voisi toimia. Olemme tehneet talkoita mm. hiihtokeskuksessa ja hyppyrimäellä, jotka ovat olleet isoja urakoita. Sen lisäksi varoja on hankittu muilla töillä, mm viittojen pystytyksellä. Kesällä ilmoitimme paikallisessa lehdessä, että otamme vastaan erilaisia töitä. Se poiki pieniä talkoita, mm pensasaitojen leikkausta. Naisosaston kahvion pito hiihtokeskuksessa ja hyppyrimäellä pyörii myös talkoovoimin.

Toiminnassa aktiivisesti mukana oleville sekä muille jäsenille on järjestetty kuntourheilutilaisuuksia mm Kolin jäähiihto ja Pokron lenkki sekä keväällä pilkkikilpailut. Joulun alla on vuosittain seuran pikkujoulu ja keväällä hiihtokauden päättäjäiset Näissä tilaisuuksissa on runsas osanotto.

Hengenvedon aika

Seuratyössä oli tarkastelukausi kaksijakoinen. Vuodet 1994–1995 olivat hengenvedon aikaa, jolloin arvokilpailuja ei järjestetty. Valmistauduttiin jakson lopun arvokilpailuihin, joista tärkein oli hiihdon SM-I kilpailut vuonna 1996. Seuraavana talvena järjestettiin Hopeasomman valtakunnallinen loppukilpailu yhdistetyssä ja mäkihypyssä. Nuorten kilpailutoiminta jatkui laajalla rintamalla. Menestyksekkäimmäksi ja saavutuksiltaan parhaimmaksi kohosi yhdistetyn- ja mäkihyppyjaoston kilpailutoiminta.

Opi hiihtämään - kampanja sai hyvän vastaanoton kouluissa ja seuran nuorisotyö julkisuutta tiedotusvälineissä. Kampanjan huipentuma oli hiihtokeskuksessa maaliskuussa 1995 järjestetty hiihtopäivä, johon osallistui yli tuhat koululaista Lieksasta. Tästä lähtien on koululaisten hiihtopäivää vietetty hiihtokeskuksessa vuosittain. Vuonna 1997 kaupunki luovutti seuralle 10 000 mk:n stipendin tunnustuksena menestyksekkäästä toiminnasta paikkakunnan hiihtourheilun hyväksi.

Seura rakensi Riihivaaran hyppyrimäelle huoltorakennuksen vuonna 1995. Rakennukseen tulivat kahvio- ja wc-tilat alakertaan sekä kuuluttamo yläkertaan. Rakennus rahoitettiin saaduilla avustuksilla, lainoituksella sekä omalla rahalla.

Seura saavutti neljä vuotta kestäneen tarkastelujakson aikana 33 SM-mitalia, joista 11 oli sarjojensa Suomen parhaita. Yhdistetyn ja mäkihypyn kilpailijat saavuttivat yli puolet mitaleista. Ampumahiihtäjät saavuttivat 10 mitalia ja hiihtäjät 6 mitalia. Vuoden 1997 kilpailumenestys oli seuran historian parhain. Seura saavutti valtakunnallisessa luokittelussa valioluokan hiihdossa. SM-tason mitaleita tuli kaikissa lajiryhmissä, yhteensä 16. Seuran parhaaksi urheilijaksi valittiin Jaakko Tallus.

Vuonna 1996 Lieksan Lehden mitalilautakunta valitsi Lieksan parhaaksi nuoreksi urheilijaksi yhdistetyn hiihtäjän Jaakko Talluksen ja vuoden seuratoimintahenkilöksi Timo Vähäkosken. Molemmat palkittiin Lieksan Lehden tunnustuspalkinnon.

Erimielisyydet vauhdittavat henkilövaihdoksia

Seuran johdossa tapahtui useita muutoksia jakson aikana. Puheenjohtajuus vaihtui useita kertoja. Vuonna 1994 puheenjohtajaksi valittiin Markku Seppänen. Ensimmäisen kerran seuran historiassa piiheenjohtajasta äänestettiin vuosikokouksessa. Äänestyksessä Markku Seppänen sai 5 ja Lauri Partanen 3 ääntä. Vuonna 1996 vuosikokous valitsi puheenjohtajaksi Tapio Kukkosen ja seuraavana vuonna Keijo Lehtisen. Puheenjohtajien vaihtumisen syynä olivat johtokunnan sisäiset erimielisyydet.

Henkilövaihdoksia tapahtui muissa tehtävissä. Mäkijaostossa toimi puheenjohtajana vuosina 1994­1996 Tapio Kukkonen ja 1997 yrittäjä Herkko Sottinen. Raittius- ja kuntourheilujaostoa veti vuosina 1994 Olli Honkanen ja 1995 Lauri Partanen. Naisjaostossa oli eniten liikehdintää. Jaostoa veti vuosina 1994 Sirkku Horttanainen, 1995 Senja Ikonen ja 1996 opettaja Raija Apajalahti. Koulutus- ja valmennusvaliokunnan johtajana oli Keijo Lehtinen vuosina 1994–1996 ja rajavartija Antti Varis 1997. Sihteereinä toimivat sairaanhoitaja Raija Kärki 1994, Päivi Tallus 1995–1996 ja Raija Apajalahti 1997. Rahastonhoitajina Seppäsen puheenjohtajakauden aikana oli puheenjohtaja, vuosina 1995–1996 Liisa Korhonen ja ylirajavartija Ismo Hautamäki 1996–1997. Kahta rahastonhoitajaa käytettiin tasaamaan työmäärää sekä sisäisen kontrollin takia. Hiihto- ja ampumahiihtojaostoissa ei puheenjohtajissa tapahtunut muutoksia, jaostoja vetivät Timo Vähäkoski ja Ismo Hautamäki.

Organisaatiomuutoksia tapahtui vuonna 1995. Raittius- ja kuntourheilujaoston tehtävät siirrettiin muille jaostoille ja sen toiminta lopetettiin. Seuran johdossa todettiin, että jaosto toimii itsenäisen seuran tavoin, eikä pidä yhteyttä seuraan. Ylimääräisessä vuosikokouksessa vahvistettiin sääntöjen muutos, jonka mukaan vuosikokous pidetään kesäkuussa.

Jäsenmäärä vakiintui 700–800 välillä. Vuonna 1994 poistettiin jäsenrekisteristä maksamattomat jäsenet. Seuran sääntöjen mukaan jäsenmaksun maksamattomuuden takia ei henkilöä voitu poistaa seuran jäsenyydestä. Maksaneiden jäsenien määrä on pysynyt 400–500 välillä. Tarkasta jäsenmäärästä ei ole tietoa, koska monet perhejäsenmaksun maksaneet eivät merkinneet perheensä muita jäsentietoja. Jäsenmaksujen suuruudessa ei tapahtunut muutoksia. Jakson päättyessä seuran johtokunnan muodostivat Keijo Lehtinen, Timo Vähäkoski, Raija Apajalahti, Liisa Korhonen, Ismo Hautamäki, Heikki Nousiainen, Antti Varis ja Tapio Kukkonen.

Takaa-ajohiihdon Suomen mestaruuskilpailut ylitse muiden

Hiihdossa tarkastelujaksolla parhaiten menestyivät nuoret sekä veteraanisarjojen hiihtäjät. SM-tasolla saavutettiin kuusi mitalia, joista kaksi oli Suomen mestaruuksia, yksi hopeamitali ja kolme pronssimitalia. Mitaleita saavuttivat Antti Varis, M-l6 sarjan viestijoukkue, Minna Apajalahti ja Toni Närväinen.

Tärkein kilpailutapahtuma oli Suomen mestaruuskilpailujen järjestäminen takaa-ajohiihdossa. Kilpailut pidettiin 17.–18.2.1996 hiihtokeskuksessa. Valmistelut oli aloitettu kaksi vuotta ennen hiihtoja suorituspaikkojen rakentamisella. Latu-uraa jouduttiin leventämään takaa-ajohiihdon vaatimusten takia ja latuprofiilia korottamaan SM-kisatasoa vastaavaksi 51 metristä 56 metriin.

Lauantaina 17.2. järjestettiin miesten 10 km:n ja naisten 5 km:n perinteisen hiihtotavan kilpailut ja sunnuntaina ratkaistiin takaa-ajohiihdon Suomen mestaruudet. Järjestelytoimikunnan puheenjohtajana oli Tapio Kukkonen, kilpailunjohtajana Timo Vähäkoski, pääsihteerinä Keijo Lehtinen, kilpailusihteerinä Päivi Tallus, ratamestarina Jorma Kinnunen, tiedottajana Riitta Laatikainen, talous ja markkinointivastaavana Ismo Hautamäki, liikenne- ja järjestelypäällikkönä Väinö Kuivalainen, majoitus- ja huoltopäällikkönä Reijo Leinonen sekä juhlat ja ohjelmat kokoajana Joel Kurki. Kisaisäntänä oli Juha Mieto, kouluttajana toimi tv-ääni Anssi Kukkonen sekä lehdistötilaisuudet juonsi Jari Piirainen. Kisatyttöinä tunnelmaa loivat lieksalaiset neitoset Elina Turpeinen, Mervi Mielonen, Sanna Kurvinen, Tiina Hannula ja Kirsi Pyykkö. Lieksalainen laulusuosikki Timo Turunen ja imitaattori Eino Happonen viihdyttivät kisavieraita kilpailutapahtumien lomassa. Perjantai-illan kisakonsertissa kulttuurikeskuksessa esiintyi taiteilija Arja Saijonmaa Karjalan Sotilassoittokunnan kanssa. Lauantai-iltana oli Lieksan kirkossa kisakirkko, mukana Suomen hiihdon maajoukkueen kisapappi Göran Hellberg. Kilpailuja seurasi Hiihtoliiton puheenjohtaja Esko Aho lauantaina ja pääministeri Paavo Lipponen sunnuntaina. Lipponen suoritti palkintojen jaon hiihtokeskuksessa.

Hiihtoseuran kilpailubudjetti oli toista miljoonaa markkaa. Suurin menoerä oli Hiihtoliitolle menevä järjestämisoikeuden lupamaksu 220 000 markkaa. Kilpailut näkyivät Lieksan katukuvassa. Lieksaan ja Nurmekseen majoittui 700 kilpailijaa, huoltajaa, tiedottajaa tai muuta urheilusta kiinnostunutta. Kisat televisioitiin molempina päivinä 3 h 45 minuuttia. Paikalla oli yli 100 tiedotusvälineiden edustajaa, joista noin 50 oli lehtimiehiä. Yksinomaan kilpailujen televisioinnista huolehtinut kuvausryhmä käsitti noin 70 henkilöä.

Kilpailualueelle myytiin 2 500 pääsylippua, joten lipputuotto ja hiihtokeskuksen ravintolatuotto jäi arvioitua pienemmäksi. Pakkasesta johtuen ihmiset seurasivat kilpailut televisiosta. Koululaisten mukanaolo toi kilpailuihin väriä ja tunnelmaa. Markkinointi-, mainos- ja sponsorituloilla varmistettiin kisojen voitollinen lopputulos eikä kaupungin tarvinnut takausmaksuilla osallistua kisojen tulokseen. Voittovaroilla maksettiin Riihivaaran huoltorakennuksen ja hissin velat pois. Lähes 300 ihmistä varmisti talkoopanoksellaan kisojen onnistumisen. Kilpailujen järjestelyt onnistuivat hyvin ja hiihtoväki oli kisoihin tyytyväinen. Pakkaselle ei mitään mahdettu. Tärkeimpiä yhteistyökumppaneita olivat Lieksan kaupunki, P-Mediat, Keskon K-kauppiaat, Metsähallitus, Enso-Gutzeit, Telering, Koneva, Oppimiskeskus, Osuuspankki, Pohjois-Karjalan rajavartiosto ja Pohjois-Karjalan Prikaati.

Lauantaina hiihdetyn perinteisen hiihtotavan kilpailun aikana oli -18 asteen pakkanen. Monet hiihtäjät valittivat pakkasen vaivanneen heitä ja lieviä paleltumisia sattui. Ladulle lähti 258 kilpailijaa, mukana Suomen parhaat hiihtäjät. Mestariksi hiihtivät miesten sarjassa Harri Kirvesniemi, saavuttaen seitsemännentoista Suomen mestaruuden ja naisten sarjassa vanha konkari Tuulikki Pyykönen pitäen 15 sekunnin marginaalilla Kati Sundqvistin toisena. Ratamestari Jorma Kinnusta kiitettiin hyvistä latu-urista ja latusuunnittelusta. "Pitkään aikaan en ole kilpaillut näin hienoprofiilisilla radoilla" ja "parhaita SM-latuja moneen vuoteen. Kyllä huomaa, että ratamestari on itse hiihtänyt kilpaa", olivat Kirvesniemen ja Isometsän kommentit radasta.

Sunnuntaina hiihdettiin vapaalla hiihtotavalla takaa-ajokilpailun toinen osa. Pakkanen jatkui edellisen päivän kaltaisena. Miesten sarjassa ylivoimaiseksi mestariksi hiihti Alatornion Pirkkojen Jari Isometsä, Harri Kirvesniemi oli toinen ja Mika Myllylä kolmas. Sami Repo joutui antautumaan Myllylälle viimeisessä nousussa jääden neljänneksi. Naisten sarjassa Kati Sundqvist voitti loppukirissä mestaruuden, Kati Pulkkinen kiritteli toiseksi ja Anu Kittilä oli kolmas. Mitalistit tulivat maaliin kahden sekunnin sisällä.

Vuonna 1994 seura järjesti piirin mestaruushiihdot, Opettajien Ammattijärjestön talvikisat sekä kansalliset Lieksan I nuorisohiihdot. Seuraavana talvena järjestettiin 17 eri tapahtumaa, joihin osallistui 1700 ihmistä. Osallistujamäärältään suurin oli koululaistapahtuma hiihtokeskuksessa, jossa erilaisten toimintarastien muodossa koululaiset tutustuivat hiihtokohteisiin. Tärkeimpiä järjestettyjä kilpailuja olivat piirin mestaruusviestit, Lieksan II nuorisohiihdot, metsähallituksen - SM-kilpailut sekä Akin III vauhtikisa. Nuorisohiihtoihin osallistui yli 180 kilpailijaa. SM­-hiihtotalvena jaosto järjesti kuudet yleiset hiihdot sekä 10 sarjahiihdot. Osanottajia oli eniten Osuuspankin Hippo-hiihdoissa - 276 kilpailijaa. Talvella 1997 järjestettiin mallikkaasti hiihtokeskuksessa yhdistetyn hiihto Hopeasomman loppukilpailussa ja rakennusmestareiden SM-hiihdot.

Hiihtokaudella 1994 saavutettiin yksi SM-mitali. Antti Varis saavutti pronssimitalin M-35 sarjan 10 km:n perinteisellä tavalla hiihdetyssä kilpailussa. Aikuishiihtäjistä oli seurassa pula, mutta hopeasompaikäisten kohdalla hiihtokausi oli menestyksekäs. Hopeasompafinaalissa saavutettiin 11. sija seurojen välisessä kilpailussa. Parhaana sijoituksena oli M-14 sarjan 3x5 km:n viestin 4. sija. Joukkueessa hiihtivät Pasi ja Petri Kiiskinen sekä Tuomo Ikonen. Nuorten SM-hiihdoissa Mervi Laatikainen sijoittui N-20 sarjassa 12.nneksi. Seuraavana talvena menestyttiin hopeasompakilpailuissa. Loppukilpailuun seurasta osallistui kuusi hiihtäjää henkilökohtaisille matkoille ja kolme viestijoukkuetta. Tuloksena oli yksi hopeamitali. Se saavutettiin M-16 sarjan 3x5 km:n viestihiihdossa. Joukkueessa hiihtivät Tuomo Ikonen, Pasi Kiiskinen ja Matti Horttanainen. Poikien viestimitali jäi Pohjois-Karjalan ainoaksi mitaliksi.

Vuonna 1996 ei SM-mitaleita saavutettu. Tatu Väänänen sijoittui hopeamitalille veteraanien MM­-hiihdoissa Kuopiossa M-35 sarjan 30 km:llä. Antti Varis sijoittui neljänneksi saman sarjan 50 km:llä. N-16 sarjassa Minna Apajalahti saavutti Koululiikuntaliiton mestaruudet 5 km:llä ja viestihiihdossa. Hopeasomman loppukilpailuun seurasta osallistui kuusi hiihtäjää henkilökohtaisille matkoille, kaksi kilpailijaa piiriviestiin ja neljä viestijoukkuetta. Yhteensä 15 hiihtäjää. Parhaana saavutuksena oli M-16 sarjan 3x5 km:n viestin neljäs sija. Viestissä hiihtivät Pasi ja Petri Kiiskinen sekä Tuomo Ikonen.

Seuraavan talvena saavutettiin neljä SM-mitalia. Antti Varis voitti kaksi SM-kultaa M40 sarjassa. Minna Apajalahti saavutti pronssimitalin N-17 sarjan vapaan 5 km:n hiihdossa, oli saman sarjan perinteisellä vitosella viides ja vapaalla 10 km:llä kuudes. Toni Närväinen voitti hopeasompapronssimitalin M-13 sarjassa 3 km:n hiihdossa. Hyvää hiihtotasoa kuvastaa menestyminen nuorten SM-viesteissä. M-16 sarjan joukkue Kai Pyykkö, Petter Kukkonen ja Jaakko Tallus oli neljäs, N-18 sarjan joukkue Henna Holopainen, Kaisa Heikkinen ja Minna Apajalahti sijoittui yhdeksänneksi ja M-18 sarjan joukkue Pasi ja Petri Kiiskinen sekä Tuomo Ikonen oli 13. Hopeasompaviestissä T-13 sarjan joukkue Sanna Kiiskinen, Sanna Partanen ja Kaisa Honkanen sijoittui viidenneksi. Samanikäisten poikien viestissä Mikko Toivanen, Jussi Meriläinen ja Toni Närväinen oli yhdeksäs. T-15 sarjan viestissä Pia Vähäkoski, Johanna Martikainen ja Kaisu Lehtinen oli 15. ja samanikäisten poikasarjan viestissä Arttu Nousiainen, Petri Oinonen ja Jukka Toivanen sijoittuivat sijalle 17. Sarjahiihtoja tukivat Super-Market Pietari ja Esso Meriläinen.

Joukkuehiihdossa esiin ampumahiihtäjien taso

Ampumahiihtotoiminta oli tarkastelukaudella kaksijakoinen. Seuran kilpailijat sijoittuivat kilpailuissa erinomaisesti, mutta jaosto kärsi toimitsijoiden vähyydestä eikä sen toiminta kohonnut muiden jaoston tasolle. Ampumahiihtäjät saavuttivat kymmenen SM-mitalia, joista Suomen mestaruuksia oli viisi, hopeamitaleita kaksi ja pronssimitaleita kolme. Arvokkaimmat saavutukset olivat joukkuehiihdon kaksi Suomen mestaruutta yleisessä sarjassa. Mitalien määrässä ampumahiihto sijoittui yhdistetyn ja hiihdon väliin, mutta mitalien painavuudessa ampumahiihto oli jaostoista paras.

Hiihtokauden tärkein kilpailutapahtuma oli kansallisten ampumahiihtokilpailujen järjestäminen. Vuonna 1995 ne pidettiin kaksipäiväisenä Sampo-cup kilpailuna. Samana vuonna pidettiin myös piirin mestaruuskilpailut.

SM-kilpailuissa saavutettiin neljä mitalia talvella 1994. Paras saavutus oli miesten saavuttama Suomen mestaruus joukkuekilpailussa. Joukkueessa hiihtivät Seppo ja Jorma Suhonen, Tatu Väänänen ja Jari Pursiainen. Matti Horttanainen saavutti kaksi Suomen mestaruutta M-15 sarjassa ja Tuomo Ikonen hopeamitalin M-14 sarjassa. Lisäksi SM-kilpailuissa Jukka Hautamäki saavutti viidennen ja kuudennen sijan sekä Jarno Hautamäki seitsemännen sijan. Seuraavalla hiihtokaudella saavutettiin kaksi SM-mitalia. Tuojina olivat Matti Horttanainen M-16 sarjassa ja Tuomo Ikonen M-15 sarjassa. Jukka Hautamäki oli toinen sotilaiden SM-kilpailussa, viides nuorten MM-ampumahiihdon viestissä ja voitti M-20 sarjan kansallisen Sampo-cupin. Yleisen sarjan paras sijoitus oli Jari Pursiaisen 16. sija 10 km:n kilpailussa. Jukka Hautamäki ja Jari Pursiainen saivat Ampumahiihtoliiton myöntämät stipendit.

Vuonna 1996 ampumahiihtäjät saavuttivat yhden SM-tason mitalin. Tuomo Ikonen sijoittui toiseksi ampumajuoksussa M-15 sarjassa. Hiihtokauden parhaaksi jäi Tuomo Ikosen viides sija M-16 sarjan kahdeksan kilometrin kilpailussa. Seuraavan talven lumilla ampumahiihtäjillä oli erinomainen luisto ja osumatarkkuus. Seuran joukkue Tatu Väänänen, Jukka Hautamäki, Jari Pursiainen ja Arto Nissinen voitti Suomen mestaruuden joukkuehiihdossa ja sijoittuivat kahdeksanneksi viestihiihdossa. Tatu Väänänen voitti kultamitalin M-35 sadan 10 km:llä ja sijoittui neljänneksi 15 km:llä. Petri Oinonen saavutti pronssimitalin M-15 sarjassa. Myös tytöt menestyivät hyvin. Kati Suhonen oli kuudes ja Kaisa Honkanen kahdeksas N-13 sadassa. Vuonna 1997 palasi seuraan takaisin talven Kontiolahden Urheilijoilla lainassa ollut Tatu Väänänen ja ampumahiihtäjä Arto Nissinen liittyi seuran jäseneksi.

Riihivaaran huoltorakennus jakson tärkein investointi

Hiihtoseura kehitti Riihivaaran hyppyrimäen aluetta rakentamalla sinne vuonna 1994 huoltorakennuksen. Hankkeen kustannukset olivat 28 2000 mk, jonka enemmistön muodosti Honkatuotteelta tilattu 145 000 mk:n arvoinen hirsirakennus. Rakennuksen runko tehtiin Aikuiskoulutuskeskuksen opetustyönä ja läänin liikuntatoimen kautta saadulla työllistämisrahalla rakennustöihin palkattiin kaksi kirvesmiestä. Seurasta rakennusprojektiin valittiin Veikko Karjunen, Tapio Kukkonen ja Martti Tallus. Kaupunki myönsi avustusta rakennukselle 50 000 mk. Muu rahoitus järjestettiin tukijoiden rahoituksella, omalla rahalla sekä lainalla. Riihivaaralla tehtiin kaupungin ja jaoston yhteistoimin uusi tieliittymä, suurennettiin paikoitusaluetta ja laajennettiin K55 hyppyrimäen alamonttua.

Talvella rinnetoimintaa oli neljä kertaa viikossa 3 tuntia kerrallaan. Jaosto hoiti hyppyrimäkialueen lumityöt ja mäkien kunnostamisen hoitosopimuksen mukaisesti. Sopimuksesta saadut varat jaosto käytti toimintaansa. Lisäansioita hankittiin järjestämällä jenkkakilpailutanssit Nurmijärvellä sekä pitämällä kahdet taimenistutustalkoot. Kaksi VHF-puhelinta ostettiin mäkihyppytapahtumien johtamista varten. Seuraavana talvena hankittiin tamppari alastulorinteiden kunnostamista varten sekä videot ja televisio harjoitusten seuraamiseen. Paljon talkootyötä tehneen mäkiharrastuksen ystävän Ilmari Muikun nopea poislähtö toi hiljaista surua jaoston sisälle.

Vuonna 1996 rakennettiin Riihivaaralle lähdekaivo. Se oli tärkeä hanke, koska käyttövesi piti tuoda ennen astioilla paikalle. Kaupunki osti Vuokatin vanhan mäen muovit mäkihyppytoiminnan kesäkäyttöä varten. Seuraavana vuonna toteutettiin tärkeä rakennushanke. Jaosto rakensi talkootyönä uuden hyppyrimäen. K28 luokan hyppyrimäki purettiin vanhentuneen profiilin takia ja tilalle rakennettiin K35 luokan mäki. Uuden hyppyrin antama lentorata on matalampi ja turvallisempi. Hyppyrimäki oli käytössä hopeasomman loppukilpailuissa. Kaupunki rahoitti mäkihanketta 60 000 mk:lla.

Tärkein kilpailutapahtuma oli hopeasomman loppukilpailu mäkihypyssä ja yhdistetyssä. Kilpailut pidettiin Lieksassa 14.–16.3.1997. Mäkikilpailujen osalta pitopaikka oli Riihivaara ja yhdistetyn hiihto suoritettiin hiihtokeskuksessa. Osanottajia oli yli 100 mäkihyppyyn ja 80 yhdistettyyn. Kilpailut alkoivat 14.3.1997, jolloin perjantaina suoritettiin harjoituksia, illalla olivat avajaiset sekä piirien välinen joukkuemäen kilpailu. Lauantaina kilpailtiin yhdistetyssä ja sunnuntaina ratkaistiin paremmuudet mäkihypyssä. Erikoismäen kilpailussa 14-vuotias lappeenrantalainen Kalle Keituri hyppäsi Riihivaaran mäkiennätyksen 61,5 m, parantaen entistä ennätystä neljä metriä. Hiihtoseuran kilpailijoiden menestys oli mahtava. Lieksalaiset saavuttivat kisoista kuusi hopeasompa-mitalia. Seurapisteissä sijoituttiin toiseksi Lahden Hiihtoseuran jälkeen. Muusta kilpailutoiminnasta todetaan, että kansallinen yhdistetty- ja mäkikilpailu järjestettiin Lieksassa maaliskuussa 1994. Nuorten sarjan kilpailut olivat myös KOP- ja Sampo-cupien osakilpailut. Osallistujia oli 209. Tarkastelujakson muinakin talvina pidettiin vastaavat kilpailut. Poikkeuksen teki vuosi 1997, jolloin hopeasomman loppukilpailusta johtuen kisoja ei pidetty.

Yhdistetyn kilpailijat saavuttivat tarkastelujakson aikana 14 arvokisamitalia, joista kultaisia oli neljä, hopeisia kuusi ja pronssisia neljä. Mäkihyppääjien saalis oli kolme mitalia, joista yksi oli hopeinen ja kaksi pronssista. Vuonna 1994 SM-tason mitaleita saatiin kaksi. Janne Liuski voitti SM-kesäyhdistetyssä pronssimitalin M-18 sarjassa ja hopeasomman loppukilpailussa Jaakko Tallus sijoittui yhdistetyssä toiseksi M-14 sarjassa. Janne Liuski oli hopeasomman loppukilpailussa mäkihypyssä kymmenes ja yhdistetyssä yhdeksäs, SM-kilpailussa mäessä seitsemäs ja yhdistetyssä kuudes sekä Sampo-cupissa neljäs M-16 sarjassa. Petter Kukkonen saavutti Koululiikuntaliiton kilpailuissa mäkihypyssä voiton ja yhdistetyssä toisen sijan sekä Sampo-cupissa kolmannen sijan M-14 sarjassa. Jaakko Tallus saavutti Koululiikuntaliiton kilpailuissa voiton yhdistetyssä ja mäkihypyssä neljännen sijan sekä sijoittui Sampo-cupissa toiseksi.

Hiihtokaudella 1995 seura sijoittui valtakunnallisessa luokittelussa viidennelle sijalle. Yhdistetty- ja mäkijaoston toiminnan todettiin täyttävän Sinettiseuran kriteerit. Jostain syystä Hiihtoliitto ei seuralle mäkipuolen sinettiä luovuttanut. Kilpailukaudella saavutettiin hopeasomman loppukilpailusta kolme mitalia. Jaakko Tallus voitti yhdistetyn ja sijoittui mäkihypyssä viidenneksi M-14 sarjassa. Petter Kukkonen saavutti yhdistetyssä hopeamitalin ja mäkihypyssä neljännen sijan samassa sarjassa. Kolmannen mitalin voitti Jori Mikkonen ollen mäkihypyssä toinen M-12 sarjassa. Koululiikuntaliiton SM-kilpailuissa voitti Petter Kukkonen mäkihypyn ja Jaakko Tallus yhdistetyn. Yhdistetyn Sampo-cupin voitti Jaakko Tallus Petter Kukkosen ollessa toinen ja mäkihypyn KOP­-cupissa kolmas. Seuraavana talvena saatiin kolme SM-tason mitalia. Jaakko Tallus saavutti hopeamitalit yhdistetyn SM-kilpailussa ja hopeasomman loppukilpailussa M-16 sarjassa. Petter Kukkonen oli kolmas M-16 sarjan yhdistetyssä. Hopeasomman loppukilpailussa neljänneksi sijoittuivat Riku Liuski yhdistetyssä ja Kai Kovaljeff mäkihypyssä M-12 sarjassa. Koululiikuntaliiton SM-kilpailuissa voitti Petter Kukkonen yhdistetyn ja Riku Liuski mäkihypyn. Sampo-cupin yhteispisteissä Jaakko Tallus oli toinen ja Petter Kukkonen kolmas ja Merita-cupissa Riku Liuski toinen. Jaakko Tallus ja Petter Kukkonen valittiin Pohjoismaiden mestaruuskisoihin yhdistetyssä M-18 sarjaan. Kilpailussa sijoittui Jaakko Tallus seitsemänneksi Petter Kukkosen ollessa kymmenes.

Vuonna 1997 saavutettiin yhdeksän arvokisamitalia. Arvokkain näistä oli yhdistetyn pronssimitali yleisen sarjan joukkuekilpailussa. Joukkueen muodostivat Jaakko Tallus, Petter Kukkonen ja Toni Liuski. Jaakko Tallus voitti hiihtokauden aikana viisi SM-mitalia. Yhdistetyn joukkuepronssin lisäksi hän saavutti hopeamitalin M-18 sarjan kesäyhdistetyssä, kultamitalin M-16 sarjan yhdistetyssä, hopeasompakultamitalin M-16 sarjan yhdistetyssä ja hopeasompapronssimitalin M-16 sarjan mäkihypyssä. Tallus valittiin nuorten MM-kilpailuihin, jossa saavutti yhdistetyssä 12. sijan sekä osallistui yhdistetyn maailman-cupiin. Hiihdossa hän saavutti SM-kilpailussa M-16 sarjassa kuudennen sijan. Petter Kukkonen sai hopeasompapronssimitalin M-16 sarjan yhdistetyssä ja oli PM-kilpailuissa neljäs M-18 sarjan yhdistetyssä. Kai Kovaljeff voitti hopeasompamestaruuden yhdistetyssä ja oli mäkihypyssä kolmas M-12 sarjassa. Riku Liuski sijoittui saman sarjan yhdistetyssä toiseksi.

Koulutus- ja valmennustapahtumat sekä seuran kehittämisstrategia

Vuonna 1996 laadittiin hiihtoseuran kehittämisstrategia vuosiksi 1997–2001 urheiluseurojen kehittämisseminaarissa. Eniten kehitettävää arvioitiin olevan ampumahiihdon kohdalla. Maksavien jäsenten määrän ja talkooaktiivisuuden todettiin olevan laskussa sekä uusien aktiivisten jäsenten hankinnan ja lajikoulujen kesätoiminnan olevan heikkoa. Syinä seuratoiminnan tason laskuun nähtiin, että SM-kisat veivät voiman ja ajan. Mäkijaostossa todettiin olleen kitkaa henkilösuhteissa. Tulevaisuuden uhkakuvina nähtiin aktiivisten tekijöiden väsähtäminen ja ikääntyminen sekä mahdollisen aktiivipotentiaalin huomaamatta jääminen, lajikalleus ja joukkuelajien vetovoima.

Seuran laatima tavoite oli kova. Hiihtoseuran tuli olla vuonna 2001 valioluokan seura hiihdossa ja I-luokan seura mäkihypyssä ja yhdistetyssä sekä paras ampumahiihtoseura Suomessa ja hiihtolajeissa Pohjois-Karjalassa. Tavoitteena oli saada 1-3 urheilijaa maajoukkueeseen, edustus MM-hiihtoihin ja hopeasomman loppukilpailusta mitali joka vuosi. Tavoitteet tuntuivat laatimishetkellä ylisuurilta ja mahdottomilta. Niiden saavuttamiseksi perustettiin urheilijaryhmiä, hankittiin tukijoita ja taustaryhmiä sekä tehdyillä sopimuksilla kasvatettiin urheilijoita vastuulliseen urheilutyöhön. Erilaisilla koulutus- ja palkitsemisjärjestelmillä ohjattiin kehitystyön suuntaa. Näillä luotiin pohja tulevien vuosien menestykselle, joista merkittävin oli parhaan hiihtoseuran arvon saavuttaminen.

Keijo Lehtinen johti koulutus- ja valmennusvaliokuntaa vuonna 1994. Valiokunta järjesti hiihtokoulua ja hopeasompaharjoituksia kesällä joka toinen viikko ja talvikaudella kaksi kertaa viikossa. Mäkikoulua vetivät Ari Pyykkö, Lassi Mikkonen ja Ali Kovaljeff. Järjestettiin neljä sulanmaan leiriä ja lumileiri yhdessä Nurmeksen Seppojen kanssa. Hiihtokaudella pidettiin kymmenet hopeasompahiihdot, joihin osallistui 320 hiihtäjää. Hiihtokouluihin osallistui yli 100 nuorta. Hiihtokoulussa kirjattiin 1029 suoritusta, hopeasompakoulussa 1034, mäkikoulussa 750 ja ampumahiihtokoulussa 370 suoritusta. Suorituksia yhteensä 3 553. Ampumahiihdossa Seppo Suhonen oli puolustusvoimien valmennusryhmässä, Jukka Hautamäki nuorten MM-valmennusryhmässä ja Matti Horttanainen Kultasomparyhmässä. Seuraavalla hiihtokaudella Jukka Hautamäki ja Matti Horttanainen jatkoivat ryhmissään ja Jari Pursiainen valittiin liiton A-ryhmään.

Vuoden 1996 aikana seura saavutti hiihdon valtakunnallisessa seuraluokittelussa 58 pistettä, jolla sijoituttiin 40. sijalle. Edellisen kauden sijoitus oli 62. Hopeasompapisteissä seura oli kuudes. Yhdistetyn ja mäkihypyn hopeasompapisteissä sijoituttiin kolmanneksi suurten seurojen sarjassa ja kokonaisluokittelussa seura oli viides.

Vuonna 1997 koulutus- ja valmennusvaliokunnan muodostivat Antti Varis puheenjohtajana ja Keijo Lehtinen, Tapio Kukkonen, Raija Kärki, Martti Tallus, Timo Vähäkoski, Marko Ikonen ja Jukka Haverinen jäsen. Ohjaajaklubiin kuului kymmenen ohjaajaa. Mäkikoulun toiminnasta vastasi Toni Liuski ja Juha Tallus ja ampumahiihtoharjoituksia veti Ismo Hautamäki. Hiihtokoulua pidettiin koko kauden ajan. Leirejä oli sulanmaan aikana neljä ja lumella kaksi. Valiokunta järjesti yhdennettoista hopeasompahiihdot, joihin osallistui 550 kilpailijaa. Harjoituksissa kirjattiin 3721 suoritusta, joista hiihtokoulussa oli 1689 suoritusta, hopeasompakoulussa 992 ja mäkikoulussa 1040 suoritusta. Petter Kukkonen ja Jaakko Tallus valittiin yhdistetyn nuorten MM-valmennusryhmään, Jori Mikkonen ja Kai Kovaljefff yhdistetyn Pohjola-junioriryhmään sekä Riku Liuski mäkihypyn Merita-hopeasomparyhmään

Palkitsemisjärjestelmää uudistettiin viestikilpailustipendien kohdalla. SM-mitaleista saavutetut stipendirahat maksetaan kilpailijoille lajiin liittyviin kulukorvauksiin kuitteja vastaan. Jos sama joukkue voittaa useampia mitaleja, ensimmäinen mitali maksetaan täysimääräisenä, toinen ½ rahasummasta ja kolmas 1/3 rahasummasta. MM- ja PM-kisojen mitaleista päättää johtokunta tapauskohtaisesti. Esimerkiksi vuonna 1997 jaettavien stipendien yhteismäärä oli 23 700 mk. Hiihtäjäkoulun ohjaajat palkittiin ohjauskertojen mukaan. Alle 5 ohjauskertaa ei korvausta, 5-10 kertaa = 200 mk, 11–15 kertaa = 300 mk ja 16–20 kertaa = 400 mk.

Taloudenpitoa kehitettiin

Taloudenhoitoa kehitettiin niin, että jaostoilla oli omat tilinsä ja he hoitivat raha-asiat tulo- ja menoarvion puitteissa. Hallinto koordinoi jaostojen rahan käyttöä ja ylläpiti seuran pää- ja stipenditilejä. Varojen hankinta tapahtui edelleen yhteistyösopimuksilla, vuosikalenterin ja joulukalenterin mainosmyynnillä, talkoilla sekä kilpailutoiminnalla. Avustukset ja hoitosopimukset näyttelivät merkittävää osaa seuran budjetissa. Vuosi 1994 oli taloudellisesti hyvä, sillä tilinpäätös osoitti lähes 30 000 mk:n ylijäämää.

Vuonna 1995 uusittiin kaupungin kanssa hiihtokeskuksen vuokrasopimus. Sopimuksen mukaan seura voi vuokrata hiihtokeskuksen tiloja erilaisiin tapahtumiin ja saada näin tuloja. Keskuksen markkinointi aloitettiin kohdealueina urheiluseurat, yritykset ja yhdistykset. SM-hiihtojen tunnukseksi julistettiin logon suunnittelukilpailu. Seuran toimisto sijoitettiin hiihtokeskuksen tiloihin. Tilikauden päättyessä seuran tileillä oli rahaa 76 000 markkaa. Tilinpäätöksen mukaan toimintakauden ylijäämä oli 281000 markkaa. Tilikausi todellisuudessa ei ollut ylijäämäinen, vaan tuloksi oli merkitty Riihivaaran huoltorakennuksen työllistämisraha ja avustukset, 240 000 markkaa. Vuoden 1997 tilinpäätös osoitti tilikaudelta ylijäämää 30 000 markkaa.

LieHS = Lieksalainen innokkuus elää hiihtoseurassa

Tarkastelujakson aikana kyseinen lause muodostui seuran motoksi. Varsinkin Nuori-Suomi tilaisuuksissa ja hiihtokouluissa pyrittiin seurahenkeä ja yhteenkuuluvaisuutta kohottamaan mottojen avulla.

Hiihtoväki väsyi vuoden 1996 SM-hiihtojen järjestely- ja kilpailutapahtuman aikana. Tämä heijastui kilpailujen jälkeiseen toimintaan. Hiihdon harrastajapohja oli siksi kapea, että vastuuhenkilöt joutuivat kovan työmäärän eteen kisapaineen alla. Pari vuotta ennen kilpailuja kestänyt hengenvedon aika oli monelle tervetullut. Sen aikana pystyi keräämään voimia ja haluja talkootyöhön. Ilman seuran urheilijoiden erinomaisia kilpailusuorituksia, mielialan nostaminen ja innostuminen olisi ollut vaikeata.

Tarkastelujakson merkittäviä hankkeita oli Riihivaaralla tapahtuneet investoinnit ja kunnostushankkeet. Kaupungin osuus oli merkittävä ja yhteistyö kaupungin ja seuran välillä oli kitkatonta. Varsinkin huoltorakennuksen rakentaminen ja siihen saatu julkinen avustus oli hankkeen kannalta ratkaiseva. SM-hiihtojen voittopanoksella seura pystyi suoriutumaan hankkeen velkarasitteista.

Taloudellisen toiminnan vakiintuminen oli jakson onnistuneita saavutuksia. Vaikka taloudenpidossa jouduttiin hyvin tarkkaan laskemaan, mikä kannattaa ottaa ja mikä jättää. Kilpailutoiminta pystyttiin suunnitellulla tavalla toteuttamaan. Tilivuosilta jäi kohtuullinen pesämuna varastoon tulevia toimikausia varten.